Hyppää sisältöön

Käännös tehty koneellisesti käyttäen Google Translatea

Valitse kieli

  • fi

    Sivuston kieleksi on valittuna suomi.

  • en

    Set english as the language of the page.

Kuvituskuva

Ugriculture – Suomalais-ugrilaisten kansojen nykytaidetta

28.4.–19.8.2001

Suomalais-ugrilaisten kansojen nykytaidetta esittelevä näyttely vie katsojan löytöretkelle taidekeskusten ulkopuolelle. Näyttelyssä esitellään taidetta Unkarista ja Virosta sekä Venäjän alueella sijaitsevista Marin, Udmurtian, Komin, Mordvan ja Karjalan tasavalloista.

Myyttinen menneisyys elää Ugriculture-näyttelyssä tätä päivää. Näyttely on kiehtova yhdistelmä nykyaikaa ja perinnettä, läntistä ja itäistä taidemaailmaa, myyttejä ja arkea, luontoa ja teknologiaa. Taiteilijoiden teokset tuovat todeksi sen, mikä yhdistää laajalle levinneitä sukulaiskansoja: luontoa jumalineen sekä luonnon ja ihmisen yhteistyötä. Maailma muodostuu ikiaikaisista kertomuksista ja kokonaisuuden mahdollistavista elämän vastapareista.

Todellisuudessa suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuuluvat kansat ovat maantieteellisesti ja poliittisesti etäällä toisistaan. Menneisyyden myyttiset sidokset ovat rispaantuneet ja erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana kansat ovat sekä poliittisesti että kulttuurisesti kulkeneet eri suuntiin. Kun näyttelyä alettiin tehdä 1990-luvun puolivälissä, oli Neuvostoliitto juuri hajonnut. Muutos mahdollisti näyttelyn toteuttamisen. Unkarilaisten ja virolaisten taiteilijoiden löytäminen näyttelyyn ei ollut vaikeaa. Venäjän suhteen asia oli toinen. Näyttelyn tekijöiltä vei aikansa ennen kuin he löyisivät virallisen taiteen ulkopuolelle suljetut etnisen taiteen tekijät. Nyt näiden ”löytyneiden” taiteilijoiden arvostus on kuitenkin nousussa. Venäläisten taiteilijoiden kohdalla Ugriculture-näyttely on auttanut ulospääsyä marginaalista.

Etnofuturismi on käsite, joka on kehittynyt virolaisissa kulttuuripiireissä. Sen tausta-ajatuksena on nostaa esiin etnistä menneisyyttä tulevaisuuden kulttuurin ja taiteen aineksiksi. Etnofuturismi on voimistunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vaikka samaan kieliperheeseen kuuluvat kansat ovat monessa suhteessa kehittyneet eri suuntiin, löytyy etnisestä taustasta edelleen yhtymäkohtia. Pienet, valtakulttuurista poikkeavat kielet kantavat mm. omintakeisia ajattelun tapoja, jotka vaikuttavat taiteelliseen ilmaisuun. Yhteistä suomalais-ugrilaisille kansoille onkin huoli oman kielen ja kulttuurin kuihtumisesta sekä luonnon tuhoutumisesta.

Näyttelyn on tuottanut Gallen-Kallela museo vuonna 2000. Näyttely on tämän jälkeen ollut esillä Lönnströmin taidemuseossa Raumalla, josta se siirtyi Riihimäen taidemuseoon. Jokainen taidemuseo on tehnyt näyttelystä itsensä näköisen. Riihimäen näyttelyripustuksessa on haluttu korostaa nykyisyyttä, jonka vuoksi näyttelystä on jätetty pois mm. Gallen-Kallela museossa esillä ollut kansantieteellinen esineistö.

Jos olet ehtinyt tutustua näyttelyyn jo aikaisemmissa näyttelypaikoissa, tervetuloa tekemään vertailevaa tutkimusta näyttelytilan vaikutuksesta näyttelyyn!